Uutiset

1.10.2013 Peltsin palsta

Umpimetsä, polku ja vuori!!

Aurinkoinen ja lämmin alkusyksy on vaihtunut kylmempään ja raikkaaseen syyssäähän samalla kun harjoitus kausi on kääntynyt Suomi Sarjan osalta kilpailukaudeksi. Joukkueellemme se on tarkoittanut jääkiekko arjen alkamista ja ”normi” rutiineihin tottumista. Normi ei tässä merkityksessä saisi missään nimessä tarkoittaa tylsää ja arkista, vaan jääkiekkoilijalle sen tuoma rytmi pitäisi olla jatkuvaa juhlaa pelien muodossa.

Meidän juhlakausi on startannut kuudella pelillä joiden osalta joku voisi todeta, ettemme ole vielä kerennyt saada edes juhlavaatteita päälle. Kyllä ja ei… Joukkueella on ollut työhaalari tiukalla harjoituksissa ja se on ollut oikein mukava asuste. Tämä kansankielellä tarkoittaa sitä, että joukkue jonka harjoitus motivaatio ja tekeminen harjoituksissa on ollut päivittäin todella laadukasta, ei ole vielä onnistunut sitä siirtämään juhlaväen keskellä täysimääräisenä kaukaloon.

Tiesin, että pelimme tulee kaiken uuden keskellä aaltoilemaan pelien sisällä, mutta huonot hetkemme ovat olleet paljon heikompia kuin kuvittelin. Yhteinen tekijä näille heilahteluille on ollut sama. Olemme pääsääntöisesti aloittaneet pelit erittäin vahvasti ja pystyneet jauhamaan harjoittelun tuomaa pohjaa erinomaisesti. Olemme päässeet johtoon neljässä pelissä kuudesta. Jostain syystä vastustajan tasoituksen jälkeen joukkueen energia on tipahtanut ja maaleja on tullut pari lisää nopeaan tahtiin. Nämä hetket, vajaat 7 min/peli, ovat tappaneet meidät kolmessa tappio pelissä.

Elämme joukkueen kanssa pitkän sarjan aikana lyhyissä 6-7 pelin jaksoissa, joiden aikana mittaamme omaa tekemistämme, ainoastaan joukkueen tavoite asettelun mukaisiin arvoihin. Olemme jakaneet arvot kolmeen portaaseen; Unelma, tavoite ja minimi tavoite. Mitattavia arvoja ovat keskiarvoina; Pisteet, tehdyt ja päästetyt maalit, jäähyt, 5vs5 peli, yv ja av, vedot molempia maaleja kohti, torjunta prosentit ja maalinteko tehokkuus. Ensimmäiseltä jaksolta olemme näissä kaikissa perässä tavoitettamme muissa paitsi yv:n osalta. Varsinkin päästettyjen maalien ja siltä osin myös torjunta prosentti ja 5vs5 pelaaminen ovat kaukana siitä, mitä sen jatkossa haluamme olevan. Vaikka tilastot ja pelin aaltoilu kertovat suoraa kieltä siitä ettei pelimme ole lähellekkään valmista, olemme silti kuuden pelin jälkeen ainoastaan yhden voiton päässä oletetusta.

Ensimmäisessä ”Peltsin palstassa” totesin: Pelinoppimisen prosessimme etenee seuraavasti: lajitekniikat -> pelitaidot -> vaihtoehdot -> valinnat -> tunnistaminen -> reagointi. Pelaamisen opettaminen, oikeiden valintojen tekeminen tunnistamalla peli suhteessa vastustajaan ja pelin käsillä olevaan hetkeen, sekä reagointi pelin vaatimalla tavalla edessä olevaan tilanteeseen, vie pelaajia ja yhteistä peliämme askel askeleelta eteenpäin. Harjoitus prosessin tarkoituksenamme on auttaa pelaajaa ymmärtämään peliä paremmin, tekemään harjoittelun edetessä parempia ratkaisuja eri pelitilanteissa ja sitä kautta nauttimaan pelistä entistä enemmän.
 
Tällä hetkellä olemme kohdassa valinnat, mikä tarkoittaa, että olemme oppimisen taipaleella löytämässä vaihtoehtoisista mahdollisuuksista niitä parempia. Oikeita ja vääriä valintoja ei ole, on vain pelaajan sillä hetkellä kokema tilanteen ratkaisu malli. Siihen muiden pelaajien on pystyttävä reagoimaan viisikkona. Tässä prosessissa yhteinen harjoittelu ja erillaiset kokemukset vastustajista auttavat ratkaisujen tekemistä ja nopeuttavat kulloistakin valinta tilannetta.
 
Pelin rakenteellinen kehittyminen ja pelaajan selkärankaan paremmin juurtuvat valinnat johtavat myös siihen, että pelaajan energia vapautuu miettimisen sijasta itse tekoihin. Tämä tarkoittaa sitä, että yllä olevien tilastojen lisänä seuraamamme yksilön voittavat asiat (blokit,taklaukset ja väliinmenot) keräävät yhä enemmän merkintöjä. Tästä osoituksena Ketterä pelin 25 % parempi yhteis lukema aikaisempaan parhaaseen. Tämän joukkueen arvomaailmaan kuuluvan ”mustelma” tilaston kärki on Kivinen, Rissanen ja Heinonen. Plus/miinus tilastoa johtavat; Jormanainen, Pallassalo, Väkiparta, Rissanen ja Pakka. Pistepössin kärkeä miehittävät; Pallassalo, Toskala, Väkiparta ja Jeskanen. Kaikki mittaukset ovat suhteutettuna pelimäärään.
 
Oppimisen tie saattaa olla prosessin keskellä myös kivulias pelaajalle henkisesti. Se tie on kuitenkin kuljettava kärsivällisesti läpi, jos haluamme kokea jotain suurta yhdessä. Ilman kipua ja vaikean tien valitsemista, tyytyy Suomalaiselle niin tyypilliseen keskinkertaisuuteen. Siihen ajatukseen, ettenhän vain mokaa.

Urheilun menestystarinoita yhdistää se, että ne ovat hämmentävän usein poikkeusyksilöiden päättäväisiä ja päämäärään sitoutuneita hyppyjä tuntemattomaan. Niitä hyppyjä ei mikään kuvaa niin huonosti kuin itsestäänselvyys ja tien helppous.
 
Menestysreitti voi näyttää jälkikäteen tasaiselta ja luonnolliselta, mutta sen alkutaipaleella ei ole näkynyt muuta kuin umpimetsää ja miljoona syytä todeta, että eihän tässä ole mitään järkeä. Menestyjät ovat poikkeusyksilöitä jotka ovat tehneet jotain toisin kuin muut. Siksi heidän kulkemaansa reittiä ei olekaan voinut olla valmiina.

Harva ihminen on niin yksin kuin huippua tavoitteleva urheilija. Jos huipulle tahtoo, on osattava hahmottaa oma reitti korkeimmalle vuorelle ja lähdettävä ajoissa liikkeelle. Se ei takaa onnistumista, mutta jos reitille ei lähde, se takaa epäonnistumisen. Me olemme lähteneet reitille. Seuran hallitus on markkinoinut sen sloganilla ”tie mestikseen”. Tuo tie tulee olemaan täynnä mutkia ja olisi varmasti helpompaa seurata vanhojen kulkijoiden reittiä,  mutta me olemme valinneet vaihtoehtoisen reitin ja yritämme raivata umpimetsään oman näköisemme polun. Polun, joka johtaa pikku hiljaa ylemmäksi ja ylemmäksi…