15.9.2013 Hermes – S- Kiekko 1-4 ( 0-0, 1-2, 0-2 )
KOTIAVAUS
Vihdoinkin. Kesä takana, syksy aluillaan, harjoituksia, reenipelejä, hikeä, työtä, kaikki valmista kauteen 2013-2014. Jumalrintojen sarja-avaus Rovaniemellä toi pisteen. Hyvä suoritus ja varsin piristävä tapa tasurille oli loppukiri, eikä romahtaminen. Pitkän ja pimeän paluumatkan päätteeksi ei pitkään tarvinut kuitenkaan juhlia, kun jo kotihalliin alkoi valua porukkaa. Sarjan ensimmäinen kotipeli oli edessä ja vierailijana tuttu S-Kiekko. Kuten kotisivuilta olettekin jo lukeneet, vahvistui joukkue vielä varsin odotuksia herättävällä palasella, kun Toni Jeskanen lisättiin jo ennestänkin kovaan keskushyökkääjäkaartiin. Mestistason pelimies vahvistaa joukkuetta ensi viikosta lähtien, eli avausviikonloppu mentäisiin tutuilla ukoilla.
Koska joukkue ja taustaryhmä ovat tehneet hienoa työtä kauden avaamiseksi, valmistautui kiekkofanikin otteluun luonnollisesti hyvin. Tukeva annos perunoita kramppeja ehkäisevällä suolatasolla varustetussa karjalanpaistivadissa. Tämä takaisi ottelun lomassa nautittujen kahvin ja muiden virvokkeiden yhteisvaikutuksena erittäin pitkäkestoisen ja kokonaisenergisen ravintotason. Mahdollisia nopeita karsinogeenitason muutoksia ammattimies korjaa näppärästi makkarakojun antimilla. Eli ei muuta kuin kaikki kyytiin, nyt bussi lähtee.
Pimennetyssä hallissa heiluivat Cheerleadereiden viuhkat ja spotti johdatti kotijoukkueen jäälle. Kotimaalille luisteli Nauris, joka pelasi myös Rovaniemellä. Keskeltä lähdettiin normaalisti ja pulssi kohosi. Tiedossa oli, että Seinäjoki haastaisi hyvin. Kaksi harjoituspeliä olivat osoittaneet, että tuskin mitään paraatimarssia olisi luvassa. Työnteko aloitettiin omassa päässä. Alkukankeus kun irtosi pakaroista, alkoi kurinalainen Hermesrintama kokoontua ja peliä alettiin siirtämään kohti merenpuolipäätyä. Maalitilanteita saatiin jokunen luotua, molempiin päihin, mutta varsin vauhdikas erä ei vaikuttanut numeroihin. Kova tempo näkyi välillä ajatuksen karkaamisessa ja etenkin vastustajalla tuntui olevan kotijoukkueen paineessa satunnaisia ongelmia. Mieleenpainuvimpana tapahtumana erästä jäi mieleen Jäsken täydellinen taklaus, jossa laidasta läpi kirmaava kaveri muutti suunnitelmiaan. Harvakseltaan harjoituspeleissä esiintynyt puolustaja toivotettiin aplodein joukkueen vahvuuteen. Molemmat maalivahdit olivat hereillä ja nollilla mentiin tauolle. Vähän oli huolta josko pojat jaksaisivat. Edelllispäivänä kuitenkin vauhdikas peli alla.
Toinen erä poisti epäilykset. Kotijoukkue avasi hyvällä jalalla ja tulihan se avausmaalikin sieltä, vieläpä oikeaan päähän. Ariman hieno oivallus viivalta ja ei tarvinut maalilla Pallassalon kuin pitää lapa jäässä. Kauden ensimmäinen kotimaali oli valmis. Ja tilanne lähti, kuten monet maalintekopaikat, hyvästä karvauksesta hyökkäyspäässä. Ai kun helpotti. Tästä paineet pois ja vieraat pois kyydistä. No, ihan näin ei sitten käynytkään. Pikemminkin helpotus herpaannutti ja hiukan yli-innokkaalla hyökkäykseen lähdöllä järjestettiin kaverille paikka, joka sitten lamaannutti juuri katsomossa heränneen sykkeen. Tasatilannehan ei tietenkään ole mitenkään ihmeellistä, mutta aivan liian vähän aikaa saatiin johtoasemasta nauttia. Tasoituksista ei ole kuitenkaan joukkue masentunut ennenkään, eli uskottiin siihen, että tämä oli vain tilastotappio. Mutta kaunistelematta alkoi jalka painaa mieltä ja kaveri kiristi itsensä pikkuhiljaa suitsiin. Sitten annettiin niille ylivoima. Hyvä taisteluilme piti hetken, mutta sitten nelikko sekoili oikein urakalla. Pieni ajatuskatko on näissä kekkereissä monesti liikaa ja niinpä taululla olikin 1-2. Tilanteesta vielä turhaantumisjäähy, joka jatkoi alivoimaa. Hmmm, mitäs nyt tapahtuu? Erätauolla mutusteltiin hiljaa makkaroita ja puhuttiin säästä.
Toinen erä on perinteisesti se huono Hermes-erä. Siihen luottaen kolmanteen erään lähdettäessä kaiteeseen nojattiin täydellä tunteella, älkääkä nyt ymmärtäkö väärin, ihan sillai kyynärpäät ojossa vain. Alusta alkaen oli selvää, että nyt painoi jaloissa. Ja kun maitohappo täyttää pohkeet, sitä nousee päähän josta se valuu ranteisiin. Kahdessa ensimmäisessä erässä kotijoukkue sai aina hyviä tilanteita, jahka päästiin hyökkäysalueelle. Rauhalliset haut toimivat alussa hyvin tai kohtalaisesti ja kiekkoa kyettiin pelaamaan eteenpäin. Kolmannessa erässä ei aika-ajoin päästy edes niin pitkälle, että olisi voitu heittää ristikulma vaihtoa varten. Lyhyet syötöt jäivät välille, ja lerppukiekot ajautuivat aina vastustajalle. Oltiin sanalla sanoen purjeessa. Tästä osoituksena 1-3 maali, jossa noin karrikoidusti yhdellä viittä vastaan tilanteessa pääsee kaveri tekemään maalin. Pientä rypistystä yritettiin vielä, mutta kun jalka ei kanna niin se ei kanna. 1-4 maali lopetti spekuloinnit jatkoajasta ja alettiin odotella summeria.
Jäältä poistui väsynyt kotijoukkue ja kolme pistettä mukaansa ryöstänyt S-Kiekko, jolle kyllä täytyy antaa hiukan tunnustusta. Hermeksen väsymys johti toistuvasti samanlaisiin virheisiin, johon vastustaja reagoi ja lopputuloksena oli, että virheet toistuivat vielä useammin. Ja kun loppuajasta ei kyetty joukkueena hyökkäämään, yritettiin kuljettaa. Ja sehän ei onnistu puntit jaloissa, joten vastustajan oli helppo kahdella paineistaa kuljetusliikkeet luopumaan kiekosta. Ensimmäisessä erässä Hermeksen reilu fyysisyys nosti hyvänolon tunnetta, asia jonka puutetta hiukan kritisoin harjoituspeleissä. Mutta kun väsy tulee ei enää jaksa vääntääkään. Vaikka alkushokki olikin tietysti kova, olivat numerot kuitenkin maltilliset, ihan lätkätuloshan tuo on. Kuitenkin varmasti hyvä osoitus jälleen kerran siitä, että elleivät asiat osu kohdalleen, ovat minuutit pitkiä. Ketään ei haukuta nimellä, mutta eipä kyllä vielä tästä illasta ole pelaajakortteihinkaan numeroita laitettavaksi. Pakkohan täälläkin osastolla on rimaa nostaa, koska sitä on nostettu joukkueen tavoitteissakin.
Viikko olisi aikaa herkistellä. Sitten onkin lauantai 21.9 ja kello 17.00, jolloin on aivan pakko tulla paikalle. Silloin nimittäin vieraaksi saapuu JHT ja mukana varmasti bussillinen faneja, eli Hermes Loyals, nyt kaivetaan Mynthonit taskunpohjalta ja avataan kunnolla. Varmuudella kotijoukkue on tuolloin tuoreilla jaloilla liikkeellä. Ja mikäli vähänkään on porukan työmoraalista peilaaminen tekemiseen, niin uskon, että kotiluolassa totutusti nähty taisteluilme kaivetaan vaikka kirveellä esille. Otetaanko Hanski mukaan varmistamaan että liirailu loppuu, jää nähtäväksi.
15.9.2013/ K.
